Tulipahan tällä viikolla hyvä muistutus fillaroinnin terapeuttisuudesta. Menin siis keskiviikkona autolla töihin. Huh. Pitkä tarina, mutta jouduin tosiaan autoilemaan ja vielä pahimpaan ruuhka-aikaan mennen tullen. Mä en tajua, miten ihmisten verisuonet ei poksahtele tuolla liikenteessä... Mulla ainakin oli verenpaina sen verran korkealla monestakin syystä. Ja mä noin yleisesti ottaen vielä tykkään autollakin ajamisesta !
Ruuhka-aikaan liikenne vetää jopa Länsiväylää pitkin ihan mukavasti. Sitten tulee Ruoholahti, tuo autoilijoiden sumppu. Siitä kun vielä jatkaa matkaa kohti keskustaa niin avot, kun alkaa verenpaine nousemaan. Parin kilsan matkaan ruoholahdesta Erottajan kulmille kun kesti lähes puoli tuntia... Pyörällä aikaa menee max 10 minuuttia vaikka juuttuis joka ikisiin liikennevaloihin ja väistelis tunnollisesti jokaisen työmaan.
Ongelmahan ei ole yksin siinä, että autoja on paljon, jos suuri osa kuskeista ei olisi niin asennevammaisia. Toisaalta ymmärrän, että kyllä itselläkin varmaan alkais keittämään, jos joka päivä tuolla pitäis suhailla ;) Mutta silti. Karseeta puikkelehtimista, kiilausta, kaista***päilyä, punaisia päin ajamista ja ylipäätään kanssakulkijoiden aliarvioimista. Vilkkuahan ei tarvi käyttää, koska MINÄ ITSE tiedän, mihin MINÄ olen menossa. Puuh.
Piti mennä torstainakin autolla, mutta ei vaan enää pystynyt. Sori vaan kollegat, kun tulin snadisti hikisenä paikalle. Ajoin kyllä fillarilla niin hitaasti kuin mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti