Se on meikäläisen lähtötaso tällä hetkellä vapaauintia... Kävin eilen esikoisen uimakoulun aikaan itsekin uimassa ja päätin, että tällä kertaa yritän selvitä kroolaamalla altaanmitan hukkumatta. Onnistuihan se. Hankalinta tässä vaiheessa on hengittäminen, joten keskityin siihen. Kun malttoi vähän rauhoittua, niin sekin alkoi sujumaan. Yritän pitää kiinni siitä, että opettelen ottamaan happea molemmilta puolilta tasapuolisesti vaikka toinen puoli tuntuu paljon helpommalta. Tämä pitkässä juoksussa kuitenkin lienee järkevämpää.
Toinen ongelma on se, että selkeästi vauhti korjaa virheet, joten tulee paahdettua ihan täysiä. Tämän kääntöpuolena on, että pitää vähän väliä pysähtyä puuskuttamaan altaan päätyyn. Nyt on neljä kuukautta aikaa opetella rennompi tyyli ja hakea lajikuntoa.
Eihän kukaan pakota avovedessä kroolaamaan, mutta onhan se ihan älyttömän paljon nopeampaa, jos sen osaa kuin rintauinti (jonka mielestäni hallitsen ihan hyvin) ja samalla voi vähän lepuutella jalkoja pyöräilyä ja juoksua varten.
Mitenköhän paljon voi laskea sen varaan, että märkäpuku kelluttaa..? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti