Kotletista tuli kuin tulikin triatleetti !

Näin siinä pääsi käymään, että perusmatka meni läpi. Ei nyt mitenkään erityisen hienosti, mutta sitä ei lähtökohdat huomioon ottaen ollut realistista odottaakaan. Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen itseeni, koska a) lähdin sittenkin kisaamaan vaikka kesällä olin jo päättänyt, että en lähde, kun olin treenannut niin huonosti ja b) PÄÄSIN MAALIIN :)

Oli kyllä kaikin puolin hyödyllinen, opettavainen ja motivoiva kokemus !

Uinti meni jopa paremmin kuin odotin. Märkäpukua olin kokeillut kerran mökillä ja uinut noin 50 metriä sillä. En koskaan ole uinut avovedessä mökkirantapuljailua enempää. Suunnistaminen vedessä oli aivan onnetonta ja sitä pitää ehdottomasti treenata ensi kerraksi. Ylimääräistä uintia tuli oman arvion mukaan noin 200 metriä huonon suunnistuksen takia. Kaikesta tästä huolimatta uin alle 40 minuuttiin ja vielä rintauintia. Olen ylipäänsä vain kerran elämässäni uinut sen 1.500 metriä viime kevänään.

Pyöräilyn lähtökohdat eivät olleet juurikaan uintia paremmat. Olin kisassa maastopyörällä ja ajoin lenkkareilla. Lisäksi olin varannut ihan liian vähän juotavaa pyöräilyosuudelle ja oli kova helle. Reitti oli sinänsä ihan kiva, mutta tuulisuus, mäkisyys ja tiukat mutkat eivät helpottaneet urakkaa. Kuitenkin tiristin pyöräilyn noiin 1.45 aikaan. Ei nyt mikään erityisen hyvä, mutta en maasturilla tuon lujempaakaan olis jaksanut. Alla oli muutenkin vain yksi yli 40 km:n yhtäjaksoinen pyöräily ikinä... Höm.

Juoksu menikin sitten ihan huolella penkin alle vaikka olin ajatellut, että se olisi vahvin lajini. Eipä ollut ainakaan tällä kertaa. Kärsin pahasta nestehukasta pyöräilyn jälkeen, mutta pitää tunnustaa, että ihan rehellisesti myös kunto loppui kesken. Oli yllättävän rankkaa lähteä juoksemaan uinnin ja pyöräilyn päälle. Asiaa ei tietenkään auta se, että edellinen kunnon juoksulenkki oli HCR toukokuussa... Mutta eihän sitä voinut enää kisaa kesken jättää, kun juoksuosuudelle oli selvinnyt. Niinpä puhtaasti sisulla sitkuttelin maaliin vaikka aikaa meni reilusti toista tuntia.

Vaihdot meni tosi hyvin. Tässä tietenkin helpotti se, että pyöräilin ja juoksin samoilla kengillä. Ensi kerralle on kuitenkin monta niksiä, joita en osannut etukäteen huomioida:

1. Pitää oikeesti treenata paremmin ja johdonmukaisemmin
2. Rintauinnilla vauhti oli yllättävän kova. Pitää oppia vaparia tosi hyvin ennenkuin uskallan vaihtaa.
3. Vaihtoalueelle pitää viedä juomista ja paljon.
4. Fillarointiosuudelle enemmän juomaa mukaan
5. Maastopyörä ei ole se paras vaihtoehto...
6. Pitää paremmin säädellä vauhdin ja voimien jakoa, ettei juoksuun lähtiessä ole niin väsynyt
7. Pitää harjoitella pyöräilystä juoksuun vaihtoa (nythän olin kokeillut sitä kerran)
8. Pelkkä kisapuku riittää hyvin noin kuumana päivänä (nyt oli turhaan t-paita päällä jarruttamassa)
9. Pitää tankata hh:ta paremmin sekä ennen kisaa että kisan aikana

Olin siis todella huonosti valmistautunut kaikin puolin, mutta niin sitä vaan ollaan nyt perusmatkan triatleetti :) JEE !! Ja ensi vuonna uudestaan...

Huomenna se sitten on

Kamala, kun on viime päivityksestä aikaa. Tässä taisi käydä perinteiset, että kesää kohti alkoi olla niin kiirettä sekä työ- että kotirintamalla, että blogin päivitys jäi. Niin jäi kyllä enimmäkseen treenitkin, että eipä tässä kauheasti olisi ollut kerrottavaakaan...

Huomenna se nyt kuitenkin sitten on. Ensimmäinen triathlon. Olin jo päättänyt, että en lähde, kun olen treenannun niin vähän ja huonosti. Pieni sisupussi itsessäni nyt kuitenkin päätti, että mennään kokeilemaan. Jonkunhan se täytyy olla viimeinenkin noissa koitoksissa ;)

Tavoitteena on vain ja ainoastaan päästä maaliin. Ajalla ei väliä. Tämäkin tavoite tuntuu tällä hetkellä kovin haastavalta, mutta ans kattoo miten huomenna käy !

Juoksua pihisten

Kävin eilen pitkästä aikaa vähän pidemmällä juoksulenkillä. Noin 15 km tuli raahustettua ja aikaa meni hulppeat 1h45min... Huh huh. En tajua, miten voi juoksukunto olla niin nollissa :(

Juurikaan en ole viime aikoina juossut, mutta kaikkea muuta aerobista kyllä tehnyt, joten vähän ihmetytti eilinen. Tänään on ollut keuhkot(?) tai ainakin joku osa rinnasta vähän kipeänä, joten itsediagnosoin itselleni, että nehän taitaa vaan olla täynnä pölyä. En tietääkseni ole millekään varsinaisesti allerginen, mutta onhan tuo siite- ja katupölyn määrä tällä hetkellä ihan älytöntä. Kai sitä vähemmästäkin saa keuhkot tukkoon ? Jo juostessa tuntui, ettei saa kunnolla happea, mutta pistin sen enimmäkseen sen piikkiin, että olen vaan paskassa kunnossa, mutta ehkä se ei ollutkaan koko totuus.

HCR parin viikon päästä, joten ei kun sadetanssia kehiin, että olis vähän parempi juoksukeli siellä. Olis edes jonkinlainen mahdollisuus päästä maaliin...

Autoilu ja stressi

Tulipahan tällä viikolla hyvä muistutus fillaroinnin terapeuttisuudesta. Menin siis keskiviikkona autolla töihin. Huh. Pitkä tarina, mutta jouduin tosiaan autoilemaan ja vielä pahimpaan ruuhka-aikaan mennen tullen. Mä en tajua, miten ihmisten verisuonet ei poksahtele tuolla liikenteessä... Mulla ainakin oli verenpaina sen verran korkealla monestakin syystä. Ja mä noin yleisesti ottaen vielä tykkään autollakin ajamisesta !

Ruuhka-aikaan liikenne vetää jopa Länsiväylää pitkin ihan mukavasti. Sitten tulee Ruoholahti, tuo autoilijoiden sumppu. Siitä kun vielä jatkaa matkaa kohti keskustaa niin avot, kun alkaa verenpaine nousemaan. Parin kilsan matkaan ruoholahdesta Erottajan kulmille kun kesti lähes puoli tuntia... Pyörällä aikaa menee max 10 minuuttia vaikka juuttuis joka ikisiin liikennevaloihin ja väistelis tunnollisesti jokaisen työmaan.

Ongelmahan ei ole yksin siinä, että autoja on paljon, jos suuri osa kuskeista ei olisi niin asennevammaisia. Toisaalta ymmärrän, että kyllä itselläkin varmaan alkais keittämään, jos joka päivä tuolla pitäis suhailla ;) Mutta silti. Karseeta puikkelehtimista, kiilausta, kaista***päilyä, punaisia päin ajamista ja ylipäätään kanssakulkijoiden aliarvioimista. Vilkkuahan ei tarvi käyttää, koska MINÄ ITSE tiedän, mihin MINÄ olen menossa. Puuh.

Piti mennä torstainakin autolla, mutta ei vaan enää pystynyt. Sori vaan kollegat, kun tulin snadisti hikisenä paikalle. Ajoin kyllä fillarilla niin hitaasti kuin mahdollista.

Fudista ja jumitusta

Eilisten treenien jälkeen sykemittari ehdotteli palautusajaksi peräti 18 tuntia. Palautumisaika on Suunto Ambitin näppärä ominaisuus, josta kerron lisää, kunhan joskus kirjoitan lupaamani arvion laitteesta.

Tänään oli kuitenkin vuorossa normipyöräilyt töihin ja takas. Lisäksi oli tunnin fudistreenit. Pidin huvikseni sykemittaria päällä fudiksen ajan ja olin aika ihmeissäni, miten rankkaa se on. Siinä pelatessa sitä ei niin huomaa, mutta sykkeet käväisee lähellä maksimeja useamman kerran treenin aikana. Ja vaikka osa ajasta on seisoskelua, palaa kaloreita kuitenkin ihan kiitettävästi. Loistavaa intervallitreeniä siis !

Nyt on vaan kaikki lihakset aivan jumissa. Pyrstö ja jalat lähes kosketusarkoja ja muutenkin veto pois. Kuus treeniä kolmen päivän sisään on selvästi vielä liikaa. Onneks huomenna tulee palautuspäivä, kun menen autolla koulutukseen päiväksi.

Treeniä pukkaa :)

Viime postauksesta on vierähtänyt taas tovi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan johdu siitä, ettenkö olisi treenannut ;) viime aikoina olen saanut ihan mukavan treeniputken päälle. En edes yhtäkkiä muista, mitä kaikkea olen tehnyt - mahtavaa !

Töihin pyöräily tuntuu talven tahkoamisen jälkeen tosi helpolta. Nyt viimeistään se on loksahtanut pk/palauttava kategoriaan, enkä edes ajattele sitä sen kummemmin urheiluna vaikka keskimäärin tunti ja vartti siihen päivässä yhteensä menee. Pyöräilyn suhteen olen kokenut ahaa- elämyksen, kun olen viimeinkin tajunnut alkaa käyttää vaihteita paremmin. Ts. kadenssi alkaa olla riittävän korkealla ja keskivauhdit nousee tasaisesti. Jee ! Edelleenkään en käytä lukkopolkimia, kun en vaan jotenkin uskalla. My bad.

Uintitekniikkakurssi alkoi viime viikolla. Vaikuttaa lupaavalta vaikka ekalla kerralla harjoiteltiin pelkkiä potkuja. Nehän ei just nyt kauheasti kiinnosta, kun haluaisin oppia paremminkin lepuuttamaan jalkoja uidessa. Pitää viimestään ennen kesälomia hommata märkkäri, että pääsee avoveteen kokeilemaan oikeisiin olosuhteisiin menoa.

Eilen kävin testimielessä uimassa 50 metrin altaassa sen 1.500 metriä vaan nähdäkseni, että a) miltä se matkana tuntuu ja b) kauanko siihen tällä hetkellä menee aikaa. Otin käännökset ilman liukua, että olis vertailukelpoisempi tulos. Yritin ensin kroolailla, kunnes tajusin, että en läheskään koko matkaa olisi mitenkään järkevästi selvinnyt. Siispä rintauintia, että saa plan b ajan selville. Yllättävän reippaasti ja helposti se meni aikaan 37 min. Kaiken järjen mukaan kisassa uinti pitäis siis tyylistä viis mennä alle 45 min. Tai niin ainakin nyt luulen, katsotaan sitten uudestaan, kun olen ollut oikeasti järvelläkin kokeilemassa :)

Tällä hetkellä vähän yllättäen heikoin lenkki taitaakin olla juoksu... En ole juossut viikkoihin ja kynnys lenkille lähtemiseen on vaan noussut koko ajan. Tyhmää, tiedän. Varsinkin, kun HCR on ihan kohta :P tänään teinkin sit pienen duathlon tyyppisen harjoituksen. Kävin ensin pyöräilemässä 20 km ja siihen perään 5 km juoksu. Mielenkiintoista. Valitsin vähän huonon fillarireitin, joten jouduin mm välillä kantamaan pyörää portaita ylös ja muutenkin väistelemään tosi paljon sunnuntaikävelijöitä ja vaahtosammuttimen kokoisia pyöräilijöitä. Silti keskivauhti oli n 20 km/h. Olen hyvin luottavainen, että Kuopiossa fillarointi menee helposti alle kahteen tuntiin.

Pyöräilyn päälle oli yllättävän hankala lähteä juoksemaan. Pari ekaa kilsaa jalat tuntui ihan tönköiltä. Johtunee sekä paskasta juoksukunnosta että siitä, että se vaan on kylmiltään vaikeeta vaihtaa lajia lennosta. Juoksuvauhti oli kuitenkin ihan ok eli 9,2 km/h. Tosin sykekin vähän karkas ylämäissä, mutta en tällä kertaa välittänyt siitä. Tällaisia treenejä täytyy ehdottomasti rueta tekeen enemmän !

Tosi kivaa treenailua siis viime aikoina :)

45 km heittämällä

Jos uinti on ihan alkutekijöissään niin onneksi pyöräilyn saralla menee edes vähän paremmin. Kävin äsken testimielessä vähän pidemmällä pyörälenkillä. Normaalistihan poljen noin 12 km kerralla.

Nyt ajatuksena oli kokeilla, miltä perusmatkan 40 km tuntuu. Sehän oli helppoa kuin heinänteko :) ajelin loppujen lopuksi 45 km, kun vähän harhailin. Aikaa meni lähes 2,5 tuntia, mutta se oli mielestäni ihan hyvin, kun jouduin pysähtelemään yllättävän usein; kerran pitkiin liikennevaloihin, pari kertaa kysymään suuntaa ja kerran juomaan. Lisäksi rantaraitin länsipäädyssä olin ihan pihalla reitistä, joten jouduin himmailemaan, välillä palaamaan takaisin ja jopa pysähtelemään.

Triathlonilla voinee huoletta ottaa pyöräilytavoitteeksi alle 2h. Ajelin tänään maastopyörällä, enimmäkseen mutkaista ja nyppyläistä hiekkatietä ilman lukkopolkimia, joten olosuhteet Kuopiossa on varmasti suotuisammat monessakin suhteessa.

Parasta on, että lenkki tuntui tosi helpolta, eikä vieläkään tunnu jaloissa yhtään. Tästä on hyvä jatkaa :)