Väsyttää. Kuopus pääsi viime yönä ensimmäistä kertaa viereen nukkumaan. Näki vissiin pahoja unia tai jotain ja kyllästyin hyppäämään lasten huoneessa 10 minuutin välein. Siispä hellämielisyys sai vallan ja hain viereen. Virhe. Omien unien kannalta siis.
Neiti pyöri 180 astetta ympäri niin moneen kertaan, etten pysynyt laskuissa mukana. Joka kierroksella tuli monotusta poskeen/takaraivoon/leukaan/palleaan you name it. Kaksvuotiaalla metriheikillä on yllättävän napakka potku, kun osuu sopivasti otsaan :/
Esikoisen kanssa samassa tilanteessa voi vaihtaa sen sänkyyn nukkumaan. Pystyn tarvittaessa helpohkosti nukkumaan 150 cm sängyssä. Pinnasänkyyn en kuitenkaan itseäni ala sullomaan ;)
Levottomat yöt tuntuu erityisen raskailta, kun pääsääntöisesti saa jo nukkua normaalisti. Eipähän ole ikävä vauva-ajan yökukkumisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti