Tällä viikolla on tullut testattua, että tuleeko sitä fillaroitua ympäri vuoden vai jääkö vain uhoamiseksi... Toistaiseksi ei ole ollut sellaista keliä, että sen takia jäis pyöräilemättä. Ei se kyllä mikään erityinen nautintokaan ole ollut.
Ma juoksin töistä kotiin ja olin aivan jäässä. Jalat oli hehkuvan punaiset ja olin ihan varma, että saan vuosisadan flunssan. Mutta eipä tullutkaan! Ti aamuna olin vetäissyt fillarikamat päälle ennen kuin katsoin lämpömittaria: -16... Vaihteet oli jäässä, mutta jarrut toimi, joten menoksi. Tällä kertaa sulattelin erityisesti varpaita kuumassa suihkussa.
Ke pidin taukopäivän, mutta to taas fillarilla kotiin. Nyt jostain syystä ekaa kertaa otti vähän keuhkoihin ajaminen. Olin kuitenkin sopinut jo pe aamuksi juoksun töihin, joten eikun taas menoksi. Pe olikin sit tosi nihkeetä. Ei vaan kulkenut missään vaiheessa ja sykkeetkin 15 lyöntiä tavallista korkeammalla suhteessa vauhtiin. Pakkanen alkoi tosissaan tuntua keuhkoissa ja pihisin huolella ylämäissä.
Ihme kyllä en kuitenkaan ole sairastunut vaikka osa perheestä on ollut kuumeessa. Nyt kuitenkin pari päivää lepoa ennen seuraavaa juoksua. Jos sää pysyy näin kylmänä, täytyy olla varovainen, ettei pilaa keuhkoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti