Mulla on työmatkaa 12 km, josta noin 100 metriä ajan keskustassa autojen seassa, kun pyöräkaistoja ei mene ihan byroon ovelle asti. Näemmä sen sadan metrin aikanakin onnistuu tuurilla nostamaan verenpainettaan.
Edessäni ajaa auto, joka ryhmittyy risteyksessä kääntymään vasemmalle, kuten minäkin. Siispä ajan sen perässä. Auto pysähtyy, joten minäkin pysähdyn sen taakse. Tie on kapea, mutta siinä on silti kaksi kaistaa yhteen suuntaan, kuten usein keskustassa. Mitä tekee auto seuraavaksi? Täysin loogisesti: peruuttaa! Siis mitä -ttua?!
Sadasosasekunnin ajan iskee paniikki, että mitä helvettiä voin tehdä, kun kuski ilmeisesti ei mua ole huomannut vaikka olen otsalampun ja heijastinliivin kanssa ihan auton perässä kiinni :( mä en todellakaan halunnut jäädä peruuttavan farmarin alle vaikka ei siinä välttämättä kovin huonosti olis käynyt, kun vauhtia oli vähän, mutta silti.
Huutaminen ja kellon soitto on luonnollisesti turhaa ja tuskin olisin tarpeeksi lujaa saanut läimäistyä takakonttia, että kuski olis huomannut ajoissa. Siispä primitiivireaktiona kenguruloikka pyörä jalkojen välissä pois alta viereiselle kaistalle :/ onneks en jäänyt takaa tulevan auton alle. Yritin viittilöidä farkkukuskille, että tää ei nyt menny ihan putkeen, mutta mitä sitä suotta ikkunaa avaamaan vaikka näki ihan varmasti, että mulla olis ollut painavaa asiaa herralle. Onneks oli rukkaset kädessä, niin ei tullut näytettyä keskisormea - kuski ei selvästikään tajunnut yhtään, mitä tapahtui, joten mitäpä se olis auttanut.
Harvinaisen vittuuntuneena ajelin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti