Uusi pyörä!

Nyt se tuli ! Uusi pyörä siis. Ei sillä, että vanhassa olisi mitään vikaa ollut, mutta nyt se on oma. Olen siis ajellut miehen maasturilla koko kesän ja syksyn, kun se ei ole itse sillä pystynyt ajamaan. Opin vähän liian hyvälle ja paluu vanhaan hybridiin ei tuntunutkaan enää niin hyvältä idealta :P

Siippa on käyttänyt (oman) uuden pyöränsä etsimiseen ihan järjettömän paljon aikaa. Sivutuotteena löytyi sit mullekin varsin kelvollisen oloinen peli, joten jotain hyötyä itsellekin kaikesta siitä netissä roikkumisesta ;)

Nyt ajelua odottaa 29 tuumainen jäykkäperäinen maasturi. Harmi, että joutuu pari päivää vielä odotteleen, että pääsee kokeilemaan. Käyttökokemuksia siis toivottavasti tiedossa loppuviikosta.

Viikkoyhteenveto

Tällä viikolla tuli pyöräiltyä 96 km ja juostua vajaa 6. Pientä parannusta viime viikkoon siis sentään. Tänään piti mennä juoksemaan, mutta satoi kaatamalla, kun piti lähteä, joten vaihtuikin kävelyksi mukavasti sateenvarjon alla. Vesisade on oikeastaan ainoa keli, kun juokseminen ei huvita. Märkänä on inhottava olla ja todennäköisesti vielä vilustuu päälle. Muutenkin ollut vähän epämääräisen huono olo, joten kävely oli ehkä muutenkin ihan fiksua tänään.

Ens viikosta on taas tulossa vauhdikas työn puolesta. Saa nähdä miten ehtii urheilemaan, kun huomenna lähimatkailua Uudellamaalla ja ti-ke olen Hollannissa. Fillaroimaan pääsee siis vasta torstaina ja tiistainen lounaslenkkikin jää tällä kertaa välistä :( pitänee yrittää päästä alkuviikostakin jotenkin juoksemaan, ettei mene ihan lööbailuksi.

Mielenkiintoiseksi tän yhtälön tekee vielä sen, että mittasin juniorilta just 38,5 kuumetta. Voi itku sentään.

Valopää

Asianmukaisesti varustautuneella työmatkapyöräilijällä on näköjään monta nimeä...

Tällä viikolla tarhan pihalla noin 5v tytöt tuli rinkiin ympärille, osoitteli ja kikatti: hirviö, juostaan karkuun :)

Tänään taas useampikin kollega ehti lähtiessä ihmetellä kypärään kiinnitettyä lamppua ja nimitti spontaanisti valopääksi. Jotenkin ne kersat oli sympaattisempia.

Mikähän sitä sitten saa kuulla olevansa, kun saapuu toimistolle ripset jäässä ja kulmakarvat lunta tippuen, mutta hymy korvissa :P

Adrenaliinin nostatusta

Mulla on työmatkaa 12 km, josta noin 100 metriä ajan keskustassa autojen seassa, kun pyöräkaistoja ei mene ihan byroon ovelle asti. Näemmä sen sadan metrin aikanakin onnistuu tuurilla nostamaan verenpainettaan.

Edessäni ajaa auto, joka ryhmittyy risteyksessä kääntymään vasemmalle, kuten minäkin. Siispä ajan sen perässä. Auto pysähtyy, joten minäkin pysähdyn sen taakse. Tie on kapea, mutta siinä on silti kaksi kaistaa yhteen suuntaan, kuten usein keskustassa. Mitä tekee auto seuraavaksi? Täysin loogisesti: peruuttaa! Siis mitä -ttua?!

Sadasosasekunnin ajan iskee paniikki, että mitä helvettiä voin tehdä, kun kuski ilmeisesti ei mua ole huomannut vaikka olen otsalampun ja heijastinliivin kanssa ihan auton perässä kiinni :( mä en todellakaan halunnut jäädä peruuttavan farmarin alle vaikka ei siinä välttämättä kovin huonosti olis käynyt, kun vauhtia oli vähän, mutta silti.

Huutaminen ja kellon soitto on luonnollisesti turhaa ja tuskin olisin tarpeeksi lujaa saanut läimäistyä takakonttia, että kuski olis huomannut ajoissa. Siispä primitiivireaktiona kenguruloikka pyörä jalkojen välissä pois alta viereiselle kaistalle :/ onneks en jäänyt takaa tulevan auton alle. Yritin viittilöidä farkkukuskille, että tää ei nyt menny ihan putkeen, mutta mitä sitä suotta ikkunaa avaamaan vaikka näki ihan varmasti, että mulla olis ollut painavaa asiaa herralle. Onneks oli rukkaset kädessä, niin ei tullut näytettyä keskisormea - kuski ei selvästikään tajunnut yhtään, mitä tapahtui, joten mitäpä se olis auttanut.

Harvinaisen vittuuntuneena ajelin kotiin.

Triplatreenipäivä

Jaahas, tämä viikko on alkanut lupaavasti treenien suhteen. Eilen ja tänään fillarointi töihin ja takaisin. Pakkasta on ollut aamulla jo viisi astetta, joten on ollut ihan kiva, että on nastat alla. Varsinkin aamuisin on meren rantaa seurailevat tiet jo jäässä. Länärin varsi ja Lauttasaaren sillat on ehkä pahimpia. Tai ei ne nyt vielä pahoja ole, mutta sen verran kuuraa ja mustaa jäätä, että normirenkailla en enää uskaltais huoletta ajella. Matka-ajaksi on vakiintunut noin 45 min suuntaansa. Hitaampaa kuin kesäkeleillä, mutta toivottavasti pysytään max tunnissa huonoimmillakin keleillä. To be seen...

Tänään taas bonuksena lounaslenkki. Tällä kertaa juostiin snadisti pidempi matka ja vauhtiakin oli hintsusti enemmän kuin viimeksi. Nyt meni 5,8 km 40 minuuttiin. Rauhallista jolkottelua siis edelleen. Positiivista on, että ainakaan vielä ei tunnu missään vaikka tänään on tosiaan urheiltu jo kolmeen otteeseen, yhteensä 2 h ja 10 min :)

Viikkopohdintaa

Tällä viikolla fillarointia vaan 48 km ja juoksua 13,5 km. Tänään reilu tunti yli 20 kg painavan lapsen työntelyä kärryssä. Autossa on vielä kesärenkaat ja piti päästä nukketeatteriin, jonne ei mitenkään järkevästi pääse julkisilla vaan on sama kävellä koko matka, mutta 4v ei vielä jaksa koko matkaa kävellä. Luonnollisestikin oli hoppu molempiin suuntiin, joten päädyin työntämään neitiä koko matkat :P

Eipä näillä treenimäärillä kyllä paljon hurrata. Ens viikosta tulee toivottavasti pitkästä aikaa kovempi treeniviikko. Ei meinaan ole mitään poikkeavaa tiedossa ennen perjantaita. Olen oikeastaan vasta tän blogin myötä tajunnut, miten paljon poikkeavuutta mun viikoissa onkaan. Lomien jälkeen on ollut ehkä 2  tai 3 ns. perusviikkoa, että ei olis yhtään duunimatkaa tai muuten jotain koulutusta, etäpäivää, henkilöstöpäivää tms, jolloin en menekään toimistolle (jossa siis hyvät suihkut ja säilytyspaikka pyörälle).

Pitää alkaa paremmin suunnittelemaan niitä viikkoja treenien suhteen, kun tulee vähemmän fillarointia. Eihän tästä mitään tule, että on vaan kevyttä ja vielä kevyempää viikkoa toisensa perään. Tai tällä menolla on ainakin turha odottaa mitään edistystä...

Hölkötellen

Tällä viikolla on tullut juostua jo parikin lenkkiä. Tiistaina kävin kollegan ehdotuksesta juoksemassa lounastunnilla. Se osoittautui tosi mukavaksi tavaksi lisätä yksi juoksulenkki viikko-ohjelmaan.

Juostiin 40 minuuttia Kaivarissa, missä en yleensä koskaan käy lenkillä. Kiva reitti, sää suosi ja seurakin vielä mukavaa! Paluumatkalla lounas toimiston viereisestä kuppilasta mukaan ja takaisin byroolle. Koko juoksu + suihku + lounas -yhdistelmään meni reilu tunti. Ei paha ja sovittiinkin jo, että tästä voisi aikataulujen puitteissa yrittää tehdä viikoittaisen rutiinin.

Seuraavana päivänä jalat oli pitkästä aikaa vähän hapoilla, kun tiistaina pyöräilyjen päälle tuli vielä juoksulenkkikin. Täytyy muistaa pitää lenkit tosi rauhallisina, ettei vedä överiksi. Nastoilla pyöräily kun on yllättävän hapokasta tavallisiin renkaisiin verrattuna.

Onneks triplatreenipäivän jälkeen tuli pari päivää taukoa, kun olin duunimatkalla. Tällä kertaa Pietarissa. Tällä kertaa ei tullut mieleenkään ottaa lenkkikamoja mukaan vaan tyytyväisenä pidin pari huilipäivää treeneistä. Enpä olis lenkille kerennytkään, joten hyvä näin.

Äsken vielä toinen rauhallinen juoksulenkki kotikulmilla ja taas hyvässä, tosin eri seurassa! Mä olen kyllä tosi onnekas, kun on juoksuseuraa usein tarjolla. Juoksu tuntui pitkästä aikaa tosi helpolta ja keskisykekin optimaalisesti 128 :) matkaa kertyi noin 8 km ja aikaa himpun verran yli tunti. Tosi rauhallista ja mukavaa siis!

Pimeetä touhua

Lähdin pitkästä aikaa jo puol seiskalta polkemaan. Edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, että nyt oli lähtiessä ihan pilkkopimeää. Eipä siinä mitään, lamput kuntoon ja menoksi.

Näinhän sitä äkkiseltään kuvittelis muittenkin tekevän, mutta ei. Tien päällä oli poikkeuksellisen paljon porukkaa ylipäätään, mutta se mikä ihmetytti vielä enemmän oli nämä kamikaze- kulkijat; fillaristeja, joilla ei ole minkäänlaista lamppua, ei minkäänlaisia heijastimia, tummat vaatteet ja vauhtia kuin kesäkuussa. Suurimmat sankarit tietenkin vielä ilman kypärää.

Onkohan tämä merkki varhaiskeski-iästä tai jotain, mutta oli oikeesti ihan idiootin näköistä touhua. Eikä vaan näköistä, kun joutu viime hetkellä väistelemään näitä pimeyden ritareita. Eikö ne törmäile toisiinsa..? Tai jää auton alle?

Mä alan odotella jo ensimmäisiä kunnon jääkelejä, jos olis edes sillon vähän paremmin varustautunutta porukkaa. Ledivalot eteen ja taakse + jonkinlaisen heijastimen (tai jopa liivin) saa esim Clas Ohlsonilta noin kympillä. Ihan vinkkinä vaan, jos joku tunnisti itsensä ;)

Nastarenkaat

Antaahan pakkasten ja jääkelien tulla ihan rauhassa. Nyt on nimittäin sellaiset nastat fillarissa, että ei tarvi ihan heti kaatumista pelätä :)

Täytyy myöntää, että schwalben ice peakit oli vielä tänä aamuna ihan pikkasen liiottelua, kun ehkä yks lätäkkö oli jäässä... Mutta tuskin tässä kauaa menee, kun niille on oikeastikin käyttöä. Toivottavasti ainakin, kun noin järeillä nastoilla on tosi raskasta ajaa. Joutuu tosissaan polkemaan alamäetkin, kun rullaavuus on mitä on.

Kelloa sen sijaan ei paljon tarvi rämpytellä, kun rohina kuuluu ainakin sadan metrin päähän ja ihmiset kääntyy spontaanisti katsomaan, mikä hittoa on tulossa :P

Tuloksien tulkintaa

Sain perjantaina vähän lisäselvennystä kuntotestin tuloksista ja ei tässä sittenkään asiat niin hullusti ole. Ilmeisesti maksimikestävyys on tuossa testissä se, mikä ratkaisee ja muut on vain osa-alueita. Olenkin tällä hetkellä ihan tutkitusti erinomaisessa yleiskunnossa! Kyllä lämmittää vanhan mieltä :)

Jotta kehitystä edelleen tapahtuisi, pitää kuitenkin lisätä kevyiden treenien määrää ihan reilusti. Vauhtikestävyyttä pitää puolestaan reenata varovaisesti, ettei lipsahda maksimin puolelle. Sykerajat on varsin erikoiset: pk- tasolla 148 asti (9,5 km/h), vk-tasolla 160 asti (12 km/h) ja siitä eteenpäin meneekin jo överiksi. Ihan hintsusen kapea tuo vk-sykealue, joten pitää vissiin ottaa useammin sykemittaria taas mukaan treeneihin ja olla tarkempi rajojen kanssa. Ilmeisesti kuitenkin testattu vauhti + syke + laktaatti on suht armoton yhdistelmä joten rajat kutakuinkin oikein. On kuulemma tavallista, että kuntoilijat treenaa pikemminkin liian kovaa kuin tarpeeksi hiljaa. Jossain vaiheessa sit kehitys tyssää, jos peruspalkat ei olekaan kunnossa.

Tästä eteenpäin vähintään neljänä päivänä viikossa himmaillen töihin. Siis sillä alle 130 sykkeellä. Jos tulee viitenä päivänä fillarointia voi kerran revitellä ja/tai sit käydä juoksemassa reippaammin. Uimassa en ole hyvistä aikomuksista huolimatta käynyt varmaan kuukauteen :P

Kuntotestin tulokset

Sain eilen testin tulokset. Olin yllättynyt, koska ne oli aika lailla päinvastaiset kuin mitä etukäteen odotin. Tämä on hämmentävää, mutta toisaalta varmasti hyödyllistä tietoa jatkoa ajatellen.

Testin mukaan perus- ja vauhtikestävyys olivat vain tyydyttävällä tasolla eli 3/7. Odotin hyvää tulosta, kun kuitenkin juoksen pitkiäkin matkoja vaivattomasti ja fillaroin niin paljon. Se mikä kuitenkin yllätti eniten oli omana heikoimpana lenkkinä pitämäni maksimikestävyys. Siitä paukahti täydet 7/7 arvosanalla erinomainen. Wtf?!? Yritin soittaa testaajalle kysyäkseni, että miten tämä on mahdollista ja miten tähän kenties on tultu, mutta vielä en ole saanut tyyppiä kiinni. Tämä oikeasti kiinnostaa, koska oli niin täysin oman mututuntuman vastaista.

Maksimisyke on testin mukaan vain 174, mikä tuntuu aika alhaiselta, mutta on varmaan ihan oikein. Täysillä kuitenkin mentiin se loppuvaihe. Palautuminen oli hyvää, eikä elimistö erityisen kuormittunut. Suosituksena oli hyvin kevyttä liikuntaa rasva-aineenvaihdunnan parantamiseksi ja tiukkoja vetoja vauhtikestävyyden kohentamiseksi.

Fine. Aamulla kaivoin sykemittarin naftaliinista ja löin sykevyön rinnuksille ennen aamufillarointia. Yllätyksekseni jouduinkin vähän himmailemaan menoa, että syke pysyi alle 130 lyönnissä, mikä oli tavoite. Ehkä mä sit kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä olen treenannut pikkasen liian kovaa. Katsotaan mitä tämä pieni himmailu tekee pitemmällä tähtäimellä.