Kävin kuin kävinkin lauantaina juoksemassa Espoon rantapuolikkaan vaikka olin jo perjantaina päättänyt, että en lähde. Olo oli aika huono, mikä johtui todennäköisesti malarialääkkeistä ja väsytti pahasti matkan jäljiltä. Lauantaina kuitenkin (hetkellisesti) olo koheni, joten eikun juoksemaan, kun kerran ilmottauduttu oli ja sääkin suosi. Ei näin.
Parin ekan kilsan aikana vähän huimasi ja tuntui muutenkin heikolta. Päätin, että juoksen ensimmäiselle juomapisteelle ja jätän leikin siihen. Nihkeän alun jälkeen juoksu alkoikin yhtäkkiä kulkemaan ja kun sai vielä urheilujuomaa koneeseen se alkoi tuntua lähes mukavalta ja jatkoin matkaa. Olin luonnollisesti syönyt ihan mitä sattuu ja aivan liian vähän ennen juoksua, kun tein lähtöpäätöksen noin kaks tuntia ennen lähtöä...
Kilometrit noin neljästä neljääntoista meni suht mukavasti. Juoksin aina seuraava juomapiste mielessä ja niitä olikin kiitettävän tiheässä. Vauhtikin oli ihan ok vaikka mistään ennätyksistä en edes haaveillut tällä kertaa.
Westendin rannassa oli joku juoksija tosi heikossa hapessa ja ambulanssien ympäröimänä. Siinä vaiheessa itsellekin tuli järki käteen, että nyt on pakko hidastaa, etten kohta ole itse samassa jamassa. Hengitys pari kertaa meinas vähän salpautua ja pudotin vauhdin todella hitaaksi. Oli vähän masentavaa, kun yhtäkkiä alkoi juoksijaa lappaa ohi oikealta ja vasemmalta, mutta halusin siinä vaiheessa vaan päästä maaliin. Se tuskin olisi onnistunut, jos olisin jatkanut samaa vauhtia.
Loppumatka olikin ihan tuskaa. Keuhkoissa tuntui pahalta, rintaa pisti ja jalat alkoi tuntua jo vähän väsyneiltä. Näin jälkiviisaana voi miettiä, että minkä ihmeen takia en tajunnut vaan lopettaa? Maaliin kuitenkin kitkuttelin. Huono olo jatkui koko illan, mutta tulipahan juostua taas puolikas.
Ens kerralla en lähde puolikuntoisena matkaan !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti