Kuntotesti

Kaikenlaista kuntoilua ja joskus testailuakin on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Tänään kävin kuitenkin ensimmäistä kertaa juoksukuntotestissä. Juostiin 6 x 1000 metriä kiihtyvästi. Joka välissä mitattiin veren laktaattiarvot. Karkeasti juoksut jaettiin kolmeen osaan; kaksi kierrosta pk-alueella, kaksi kierrosta vk-alueella ja vikat kaks kierrosta mk-alueella. Kuitenkin niin, että joka kierros edellistä vauhdikkaammin ja korkeammalla sykkeellä.

Kuulostaa helpolta ja sitä se itse asiassa olikin. Ensimmäinen kierros piti juosta tosi hitaasti, normaalia hidasta lenkkivauhtiakin hitaammin. Seuraava kierros hidasta normivauhtia, sitten reippaampaa normivauhtia. Neljäs kierros jo selkeästi hengästytti. Viides kierros mentiin lujaa ja vika kierros oli ihan tuskaa... Lämmittelyineen ja verryttelyineen juoksua tuli 8 km noin tunnin aikana.

Testi onnistui hyvin eli tulokset olivat kuulemma linjakkaat, mikä tarkoittanee sitä, että joka kierros tosiaan oli edellistä nopeampi ja sykkeet kasvoivat kans suht tasaisesti. Varsinaiset tulokset tulee viikon sisään. Odotan niitä enemmän kuin joulupukkia :)

Hiljaista on

Urheilun suhteen siis. Puolimaraton tosiaan otti tavallista kovemmalle ja siitä on nyt saanut maksaa koko viikon. Maanantaina rintaa vihloi sen verran pahasti, että piti ihan käydä lääkärillä. Oireet viittasivat kuulemma veritulppaan(!), mutta ei se nyt onneks sentään sitä ollut vaikka pitkiä lentoja ja autossa istumista olikin takana. Mysteeriksi jäi, mitä kipu oli, mutta ilmeisesti jonkinlainen ylirasitustila. Siispä tälle viikolle tuli urheilukielto ja sitä olen kiltisti noudattanut.

Olo alkaa onneksi olla jo parempi vaikka ei täysin normaali vieläkään. Ens viikolla aion kyllä hypätä taas varovasti fillarin selkään, mutta pitää vissiin vähän tarkemmin kuulostella omaa vointia ja ymmärtää levätä ilman lääkärin määräystäkin...

Rantapuolikas

Kävin kuin kävinkin lauantaina juoksemassa Espoon rantapuolikkaan vaikka olin jo perjantaina päättänyt, että en lähde. Olo oli aika huono, mikä johtui todennäköisesti malarialääkkeistä ja väsytti pahasti matkan jäljiltä. Lauantaina kuitenkin (hetkellisesti) olo koheni, joten eikun juoksemaan, kun kerran ilmottauduttu oli ja sääkin suosi. Ei näin.

Parin ekan kilsan aikana vähän huimasi ja tuntui muutenkin heikolta. Päätin, että juoksen ensimmäiselle juomapisteelle ja jätän leikin siihen. Nihkeän alun jälkeen juoksu alkoikin yhtäkkiä kulkemaan ja kun sai vielä urheilujuomaa koneeseen se alkoi tuntua lähes mukavalta ja jatkoin matkaa. Olin luonnollisesti syönyt ihan mitä sattuu ja aivan liian vähän ennen juoksua, kun tein lähtöpäätöksen noin kaks tuntia ennen lähtöä...

Kilometrit noin neljästä neljääntoista meni suht mukavasti. Juoksin aina seuraava juomapiste mielessä ja niitä olikin kiitettävän tiheässä. Vauhtikin oli ihan ok vaikka mistään ennätyksistä en edes haaveillut tällä kertaa.

Westendin rannassa oli joku juoksija tosi heikossa hapessa ja ambulanssien ympäröimänä. Siinä vaiheessa itsellekin tuli järki käteen, että nyt on pakko hidastaa, etten kohta ole itse samassa jamassa. Hengitys pari kertaa meinas vähän salpautua ja pudotin vauhdin todella hitaaksi. Oli vähän masentavaa, kun yhtäkkiä alkoi juoksijaa lappaa ohi oikealta ja vasemmalta, mutta halusin siinä vaiheessa vaan päästä maaliin. Se tuskin olisi onnistunut, jos olisin jatkanut samaa vauhtia.

Loppumatka olikin ihan tuskaa. Keuhkoissa tuntui pahalta, rintaa pisti ja jalat alkoi tuntua jo vähän väsyneiltä. Näin jälkiviisaana voi miettiä, että minkä ihmeen takia en tajunnut vaan lopettaa? Maaliin kuitenkin kitkuttelin. Huono olo jatkui koko illan, mutta tulipahan juostua taas puolikas.

Ens kerralla en lähde puolikuntoisena matkaan !

Täällä taas !

Kenia jäi taakse ja nyt on taas jalkauduttu Suomen kamaralle. Olipahan reissu ! Juoksut tosin jäi välistä, kun kuumaa oli pahimmillaan +40C... Näkemistä oli sitten senkin edestä. Eläinbongauksiakin tuli vaikka safarilla ei varsinaisesti oltukaan: kirahveja, pahkasikoja, gaselleja, strutseja jne. Norsuista nähtiin vain isot läjät, mutta ei valitettavasti itse kärsäkkäitä.

Lihakset on kohtuullisen tukossa, kun reissussa tuli istuttua autossa ja lentokoneessa yhteensä viis koko päivää. Loppuaika istuttiinkin sitten toimistoissa. Hotellilla oli kuntosali, mutta siellä oli niin yli-innokas personal trainer, että ei kuulemma saanut hetkenkään rauhaa (kollega kävi kokeilemassa, joten ei huvittanut itse mennä ollenkaan).

Tällä viikolla olen parina päivänä fillaroinut töihin. Huomenna pitäis mennä juoksemaan Espoon Rantapuolikas. En ole ikinä ollut näin huonosti valmistautunut mihinkään juoksutapahtumaan. Tänään sentään jätin fillarin kotiin, että jalat saa levätä (en tosin oikein tiedä, mistä ne lepää, mutta kuitenkin). Keuhkot on vieläkin täynnä aavikon hiekkaa ja on vähän tukkoinen olo. Kaipa sitä kuitenkin huomenna pitää lähtöviivalle ängetä, kun on kerran tullut ilmottauduttua :)

Auringonlasku savannilla

Kevennetään

Puolimaratonin juoksuohjelmassa lukee, että nyt pitäis alkaa keventämään juoksuohjelmaa ennen kisaa. Muahahaa :) viime viikosta on vaikea nipistää, mutta ainahan sitä pitää yrittää ;)

Sinänsä hyvä ajoitus, että huomenna on lähtö Keniaan! Lenkkarit pakkaan mukaan, jos mahtuu, mutta +40 asteen helteessä tuskin tulee paljon savannilla kirmailtua... Jos vaikka kerran ehtis hotellin salille, jos siellä sellainen on. Muuten taitaa urheilut todellakin mennä keventämisen puolelle. Ehkä Nairobissa olo lasketaan jonkinlaiseksi korkean paikan leiriksi..?

Viikon treenit 4

Tämän viikon urheilut menee kategoriaan hyvin kevyt viikko. Koko viikon saldo on 50 km pyöräilyä ja eilinen noin 10(?) km juoksu. Huh :(

Parempi tietenkin kuin ei mitään, mutta hyvä esimerkki just sellaisesta viikosta, joita väistämättä tulee tässä lapsiperhearjen ja työn välimaastossa taiteillessa. Ei tarvi kovinkaan kummoista ylimääräistä säätöä, kun urheilu on käytännössä ainoa asia, josta pystyy nipistämään, että saa muut velvoitteet edes jotenkin kunnialla hoidettua.

Tämä viikko oli poikkeuksellinen työmatkapyöräilyjenkin suhteen, kun peräti kolmena päivänä jouduin jättään fillarin kotiin. Ilman noita pyöräilyitä urheilu tosiaan jää aivan minimiin. Onpahan motivaatiota jatkaa työmatkaliikuntaa vielä pitkälle syksyyn ja ainakin kokeilla jopa talven yli.

Juoksemassa

Kävin pitkästä aikaa taas lenkillä. Tällä kertaa sitä voi sanoa jopa juoksemiseksi, kun vauhti oli sen verran reipasta ja kulki vielä ihan älyttömän helposti :) hyvä näin, kun pari viikon päästä on puolimaraton.

Kesän aikana juoksukilometrejä on kertynyt hävyttömän vähän. Oikeesti. Tämän päivän lenkin jälkeen meni ehkä 30 km rikki. Tuntuupas pahalta tunnustaa edes itselleen tuota, kun viime keväänä se oli paremminkin viikkokilometrimäärä. Tuleepahan nyt empiirisesti testattua, että onko fillaroinneista oikeesti mitään hyötyä kestävyyskunnon kannalta. Viime kevään ennätystä (2.05) tosin ei varmasti aliteta, mutta näillä mennään!

Just tätä tää on

Nyt on kunnon perseilyviikko menossa. Viikko alkoi tosiaan lapsen sairaalareissulla. Tämä on tietenkin ollut vuoden kiireisin viikko töissäkin tähän mennessä, joten hyvin alkoi töitten kannalta, kun olin toimistolla vasta iltapäivällä. Edellisenä yönä olin nukkunut kunnolla ehkä kolme tuntia. Koska deadlinet painoi pahasti päälle, ehdin töistä just kotiin sanomaan hyvää yötä lapsille. Todellinen vuoden mutsi. Ei puhettakaan, että olisin kyennyt enää urheilemaan.

Tiistaina sentään fillarointi töihin, mutta hillitön kiire jatkui, koska seuraavat pari päivää oli luvassa koulutusta. Sitähän olikin keskiviikkona vaatimattomat 10 tuntia putkeen. Koulutuspaikalle ei voinut mennä pyörällä, kun ei olis päässyt suihkuun. Jouduin siis vielä ihanassa auringonpaisteessa hikoilemaan bussissa muitten murjottajien kanssa. Argh! Torstaina karkasin koulutuksesta kesken päivän, kun ne hemmetin dällät alkoi tosissaan ahistaan. Kerkesin taas illalla sanoon hyvät yöt. Onneks molemmat mummot oli jeesaamassa, kun kipeetä lasta ei olis voinut viedä tarhaan, enkä olis mitenkään voinut jäädä kotiin yhtenäkään päivänä.

Viime yönä tunnistin omat stressioireet eli heräilin keskellä yötä ja vatvoin työjuttuja. Ei näin. Onneks aamulla pääs taas fillaroimaan. Mä en tajua, miten ihmiset kestää stressiä, jos ei pääse urheilemaan?

Aamupäivällä meinasin pillahtaa ilosta itkuun, kun toisen projektin deadlinea päätettiin yllättäen siirtää! Mahtavaa! Mulla ei menekään viikonloppu töissä :) ehkä huomenna pääsee lenkillekin, jos kurkkukipu ei pahene. Duuniviikko muistutti pelottavasti konsulttiaikoja. Tosin sillä erotuksella, että silloin joka viikko oli tällainen, mutta nyt kiire johtui vain siitä, että saan hommat hoidettua ennen ens viikon duunimatkaa Keniaan :)

Nam!

Tulinpa kokeilleeksi ensimmäistä kertaa myslipatukoiden tekemistä itse. Ihan järjettömän hyvää... Vaatii tosin varmaan 15 tuntia juoksua, että koko satsi on poltettu ;) mutta tietääpähän ainakin, mitä niissä on, eikä ole turhia lisäaineita. Ohje on kuta kuinkin seuraava, jos joku haluaa kokeilla:

'Liemi'
Reilu desi öljyä
200g fariinisokeria
2 rkl siirappia
1 rkl pähkinävoita
1 tl vaniljasokeria

'Sattumat'
225 g kaurahiutaleita
50 g rusinoita
50 g pilkottuja taateleita
25 g seesaminsiemeniä
25 g auringonkukan siemeniä
50 g mantelilastuja

Ensin miedolla lämmöllä sulatetaan kattilassa liemiainekset. Sekaan lisätään sattumat ja sekoitellaan. Koko taikina kaadetaan leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, painellaan haarukalla tiiviiksi ja paistetaan 180 C uunissa 10-15 min. Sitten hankalin osuus eli annetaan jäähtyä ennen leikkaamista :)

Paloista voi tehdä minkä kokoisia haluaa. Säilyvyydestä en vielä tiedä, mutta ei kai nuo ehdi pilalle mennä ennen kuin on syöty, jos pitää jääkaapissa.

Viikon 'treenit' 3

Vähän erilainen setti treenejä tällä viikolla. Takana siis vain 72 km fillarointia, eikä muuta. Tänään oli tarkoitus juosta pitkä lenkki kevyen viikon päätteeksi, mutta eihän se aina mene niinkuin meinaa.

Tällä kertaa jäi pitkis välistä, kun piti lähteä isomman typsykän kanssa päivystykseen. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä, mutta yökyläilyhän tästä kuitenkin yllättäen tuli. Onneksi ollaan omassa huoneessa niin on rauhallista ja sängyssä vedellään jo hirsiä. Verikoe saatiin otettua heräämättä ja toivottavasti nukkuis seuraavienkin ajan. Edellinen kerta muutama tunti sitten ei mennyt ihan yhtä säyseästi...

Menee sarjassa päiviin 'enpä olis aamulla arvannut', mutta niitähän aina välillä tuppaa olemaan.